Elokuu täällä on ollut kummallinen. Yleensä elokuussa on kuivaa ja usein aurinkoista, mutta tänä vuonna ei ole ollut. Lähes joka päivä on satanut. Vuoret saivat viikko sitten ensimmäisen lumikuorrutteen, ja alkuviikosta satoi kylässäkin sakeasti isoja kauniita lumihiutaleita. Lumi suli tietenkin pois. Vesisateiden aikana on usein paistanut yhtäaikaa aurinko. Juuri äsken katselin koti-ikkunasta sateenkaarta, joka ei ole yleinen näky Huippuvuorilla. En usko, että "aurinko paistaa ja vettä sataa" tarkoittaa täällä kesän tuloa, näyttäisi enemmän, että täällä se ennustaa talven tuloa.
Olen aloittanut huippu-urheilun, kirjaimellisesti. Paikallinen urheiluseura kannustaa kesätauon aikana kohottamaan kuntoa kipuamalla lähivuorten huipuille. Kymmenen vuoren huipulla on "vieraskirja". Kaikkien kymmenen vuoren huipuille kiivenneiden kesken arvotaan palkinto. Minulla on vielä reilu kuukausi aikaa kivuta loput viisi huippua, viisi huippua on jo takana. Alla on muutama kuva "huippu-urheilu-uraltani"!
Matkalla kohti Nordenskiöldtoppenin huippua
Näkymät Nordenskiöldtoppenilta
Värikäs Longyearbyen kaukana alhaalla
Ylöspäin menossa kaivoksella numero 6
Matkalla kohti Nordenskiöldtoppenin huippua
Näkymät Nordenskiöldtoppenilta
Värikäs Longyearbyen kaukana alhaalla
Ylöspäin menossa kaivoksella numero 6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti