27. elokuuta 2008
Ketun lailla
Aika rientää yhtä nopeasti ja keveästi kuin viime viikolla näkemäni napakettu. Tuo pieni hassu eläin eteni kevein askelin vauhdilla edelläni, välillä vilkuillen taakseen. Yritin saada eläintä hetkeksi pysähtymään, tai jopa kääntymään, mutta se vain riensi tarmokkaasti eteenpäin. Aika on yhtä tarmokas. Aurinko laskee taas kuukausien tauon jälkeen. Jälleen kerran tulee halu pysäyttää aika edes hetkeksi, saada muutama keskiyön auringonpaiste lisää ja paistatella valossa 24 tuntia vuorokaudessa. Mutta ei... aurinko laskee taas, joka päivä hieman alemmas ja joka päivä hieman pidemmäksi aikaa. Sitä ei pysäytä mikään. Täytyy kai kaivaa kynttilät esiin, ja alkaa henkisesti valmistumaan syksyn ja talven tuloon.
Pureskelen parhaillaan mansikkaa, itse kasvatettua. Perunat odottavat vielä nostoa. Laatikosta kurkottelee kuusi perunan vartta. Jännityksellä odotan, onko mullan alle kasvanut myös perunoita. Avokado on kasvanut isoksi puuksi. Rönsylilja on kukkinut jo yli kuukauden runsain mitoin. Rucola kurkottelee ikkunalaulla kohti valoa. Myös näiden kasvien on pian sopeuduttava faktaan, että valo vähenee nopeasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Cirrusta tuo karvatupsu minusta näyttäisi olevan, mutta tarkempaa sorttia en uskaltaisi varmaksi sanoa. Jos olisin havainnontekijä, niin laittaisin varmaan kahden koukun luokkaan. Mutta havainnonteossahan (kuten muussakin operatiivisessa meteorologiassa) aikataulussa pysyminen menee aina oikeassa olemisen edelle.
Jep jep, Cirrus uncinus spissatus tai pelkkä Ci uncinus. Näyttää ihan sieltä perältä vaihtuvan Ci nebulosukseksi, mutten oo varma. Ja hei btw Tiina, mut hyväksyttiin just jatko-opiskelijaks ja aion tehä jotain Ny-Ålesundin datasta myös joten voi olla että jossain vaiheessa tavataan Huippiksillakin!
Voi kun vielä joku päivä oppisin suo pilvien hienot latinalaiset nimet! Ella, olisi erittäin mukavaa, jos työsi tuo sinut jossain välissä Huippiksille. Ny-Ålesundistahan on olemassa hieno laulukin... :)
Lähetä kommentti