Valo ja pimeä

Kaamos alkaa virallisesti ylihuomenna ja päättyy helmikuussa. Tämän kaamoksen ajan toimin koekaniinina. Philips lahjoitti 300 herätyslamppua longyearbyeniläisille viime viikolla. Neljän kuukauden kaamos on heille oiva tilaisuus testata lampun tehoa äärioloissa. Lamppu valaisee aamulla huonetta asteittain ennen kuin varsinainen herätys alkaa. Tämän pitäisi helpottaa heräämistä, kun keho tajuaa, että on aamu. En halua mainostaa, mutta voin vihjaista, että testiprojektilla on oma internet-sivu, jossa on jopa suomenkielinen vaihtoehto. Siellä on esillä ihmisiä ja kuvia Longyearbyenistä... suomeksikin. Osoite on: http://www.wakeup.philips.com/

...niin, mutta miten minun sitten kävikään herätyslampun kanssa? Nyt on kokemusta neljältä aamulta. Ensimmäisenä aamuna menin tuntia tavallista myöhemmin töihin, enkä kovin virkeänä, hih. En herännyt lampun valoon ja herätysääneksi asettamani lintujen laulu oli aivan liian lempeää minulle. Pitkän tovin puolitokkurassa lintuja kuunneltuani suljin koko härvelin ja käänsin kylkeä väsyneenä ja hieman ärtyneenä. Viime vuodet minut on herättänyt kännykän "mission impossible" -tunnusmelodia, joka on räväkkä ja kuvaa nimen puolesta aika hyvin heräämistäni aamuisin. Lintujen laulu ei siis ole mitään sen rinnalla. Seuraavana aamuna valo oli säädetty kirkkaammmaksi ja voluumi kovemmaksi. Nyt heräsin heti radion mentyä päälle, mutta edelleen väsyneenä ja valosta ärtyneenä. Tänä aamuna ensimmäistä kertaa heräsin valoon ja kiukku laitetta kohtaan ei ollut ensimmäinen ajatukseni. Ehkäpä on vielä toivoa lampun hyödyistä... ...ainakin perinteisestä kirkasvalolampusta, jollainen meillä on ennestään, on ollut aikaisempina kaamoksina jonkin verran hyötyä.

Viime torstaina kylä pimeni. Sähkökatkos yllätti tuttuun tapaan. Ensimmäisen yllättäessä olin kotona, ja pimeys ei juurikaan häirinnyt, vaan luin kirjaa otsalampun loisteessa. Toisen sähkökatkoksen aikana myöhemmin samana iltana olin urheiluhallilla pelaamassa sählyä. Peli loppui kesken, mutta pian silmä tottui pimeään ja päätimme vitsinä kokeilla pelata pienen hätäpoistumisvalon "loisteessa". Se oli kyllä hauskinta sählyä koskaan! Ensin piti tihruttaa silmillä oliko hahmot omassa joukkueessa vai vastapuolella, ja sitten piti vielä yrittää hahmottaa, missä pallo liikkui. Parikymmentä minuuttia ehdittiin harrastaa uutta lajia, pimeäsählyä, ennen kuin häikäisevä valo palasi halliin, ja pilasi hauskan pelin.

Vanhakin kirkasvalolamppu on edelleen palveluksessa kaamosaikaan!